Kiitos ja kumarrus

Edellinen kirjoitus taitaa olla vuoden takaa, eli on ollut kiire vuosi, kun ei ole ehtinyt edes kirjoittaa :D Silloin
hehkuttelin uudella läppärilläni. Ja taas on uusi läppäri alla ja vuoden vanhassa kova leyv entinen. Ja se läppäri särkyi juuri pahimmalla hetkellä, kun oli tuo lopputyön kirjoittaminen hippeimillään. Onneksi viimeisin versio oli sähköpostissa.

Mutta nyt tämä opiskeluprojekti on saatu päätökseen. On melkein vaikea tajuta, että kaikki on vihdoin ohitse ja voi jatkaa normielämää miettimättä, että jotain opinnäytetyötä pitäisi tehdä. Tie tänne loppuun oli kieltämättä aika pitkä ja viimeinen kilometri suorastaan tuskainen. Valmista tuli, vaikka mitään ihmeellistä tutkimusta ei aikaan saatukaan. Asiaan olisi pitänyt ehkä paneutua vieläkin syvemmin, mutta pääasia että se on tehty ja esitetty. Joulujuhla, jossa saan todistuksen on Mikaelissa 20.11. Siis, oikea joulujuhla, jossa varmaan lauletaan ja on ohjelmaa :D Pitää varmaan pitkästä aikaa ostaa ihan joku juhlamekko sinne.

Jos jotain voi arvioida kuljetusta tiestä, niin alku meni tosi lujaa, siinä suunnitellussa aikataulussa, kahdessa vuodessa tuli kaikki 60 opintopisteen pakolliset suoritettua. Olisi ehkä pitänyt heti innostua lopputyöstä, mutta kun ei ollut oikein sopivaa aihetta. Tai tein silloin sitä projektia, jota aioin hyödyntää lopputyössä. Kun projekti päättyi, olin liian kiireinen töissä, että olisin ehtinyt aloittaa lopputyötä. Sitten kun alkoi olla aikaa, olinkin jo liian kaukana projektista enkä enää halunnut palata siihen. Oikeastaan vasta keväällä ohjaajan kanssa ruvettiin asiaa pohtimaan ja aloitettiin yhteistyö. Kesän annoin luvan itselleni ottaa rennosti ja jostain elo-syyskuun vaihteesta hommaa tehtiin tosissaan. Viikko sitten homma oli valmis ja eilen oli sitten lopputyöseminaari ja kypsyyskoe. Todistus piti panna hakuun viimeistään perjantaina.

Tietysti itsekin olen uurastanut, mutta kyllä kiitoksen ansaitsevat kaikki läheiset, jotka ovat kanssani tätä matkaa kulkeneet. Taatusti olen ollut viime kuukaudet tosi rasittava ja sana oppari on tullut turhan monessa lauseessa suustani ulos. Tai silloin kun olen jaksanut jutella. Aina en ole, vaan olen ollut omissa maailmoissani. Ja kotityöt eivät todellakaan ole olleet päällimmäisenä mielessä, nurkassa varmaan ajelehtii suuria määriä pölykoiria. Varsinkin tuo siippani on ollut pitkämielinen kaikki nämä vuodet ja kiitos hänelle siitä. Kertaakaan hän ei ole kiukutellut tai arvostellut valintaani opiskella, vaikka alkuvuosina olin suurimman osan viikonlopuista koululla tai istuin läppäri sylissä kirjallisia tehtäviä tehden, enkä todellakaan ollut kaikkein sosiaalisin kumppani. Olen nyt luvannut, että nyt taas keskityn tähän hetkeen ja jouluvalmistuluihin. Ja senkin olen sanonut, että en voi luvata, etten enää opiskelesi, jos jotain sopivaa vastaan tulee. Ja siippa on hyväksynyt senkin. Mutta nyt on hyvä olla näin. Ajatelen kiitollisena sitä, että minulla on mahdollisuus ollut opiskella lähes koko ikäni, vielä näin vanhanakin!

Uuden läppärin lumoissa

Niin siinä sitten taas kävi, että uusi läppäri piti hankkia. Yritettiin muutama viikko pojan kanssa pärjätä yhteisellä, mutta kun kone alkoi olla turhan usein kylillä pojan luona, niin multa petti hermot ja ostin uuden itselleni. Ei sitä tiedä, josko tuo opparikin edistyisi paremmin uudelle koneella. Olen mä pari sivua lisää saanut sitä tehtyäkin ja eilen sain työmatkalla mietittyä, millaisen katsantokannan otan asiaan. Taas törmäsin siihen samaan vanhaan asiaan, joka muistui mieleen heti kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. Tuntuu, että niistä asioista on kaikki mahdollinen sanottu jo Suomessa. Mä veikkaan, että kaikissa meidän alan oppareissa on 20 ekaa sivua sitä samaa, sanat  ja asiat vain hieman eri järjestyksessä. Katsoin pari-kolme Tampereen ja Jyväskylän yliopiston saman aiheen gradua tältä keväältä eikä sinnekään ollut mitään maailmoja mullistavaa löydetty. Kun pyörä on keksitty, vaikea on mitään uutta siitä saada irti!Se ei ole mun ongelma, mutta jotenkin turhaudun niiden samojen asioiden jankkamisesta. Parasta on, että sain siltä ohjaajalta viestiä, että hän voi sitä sopivassa välissä katsoa ja kommentoida. Ihanaa, että edes joku on kiinnostunut valmistumisestani! Lupasin valmista tekstiä ensi kuussa hälle lähettää. Tein oikeastaan itselleni lupauksen, että otan nyt lokakuun alusta kolmen kuukauden spurtin sen lopputyön kirjoittamisessa. Yksinkertaisesti joka ilta istun alas ja kirjoitan pätkän sitä eteenpäin. Ensi viikolla on tarkoitus viettää yksi iltapäivä opinahjossani seminaaria kuunnellen, josko olisi alan guruilla jotain uutta kerrottavaa aihealueesta!

Siivosin viikonloppuna kesävaatteet varastoon. Alan vakaasti uskoa, että on jo syksy, kun päivän lämpötila yltää hädin tuskin +10 asteeseen ja aamuisin saa vetää hanskat käteen. Huomaan, että värimaailmani on hieman rajoittunut, kesävaatteeni ovat väriskaalaa valkoinen ja beige. Talvivaatteiden väri-iloittelua näyttää olevan musta ja harmaa. Ei ihme, että siippa on viime vuosina epäillyt mua värisokeeksi, koska en näytä löytävän kaupasta muita kuin mustia vaatteita. Edelleenkin luotan siihen vanhaan uskomukseen, että musta hoikentaa. Tänä syksynä olen räväyttänyt ja ostanut jopa oranssin ja lilan villatakin. Ollaan ystävättäreni kanssa luuhailtu vaatekaupoissa ruokikset ja tänään käytiin 3+1-päivillä Sokoksella. Mehän ei mitään tarvita, mutta aika ansiokkaasti ollaan rekkejä nypläilty. Eilen löysin viininpunaiset farkut ja sinapinkeltaisen paidan suorastaan "edukkkaasti", Sen verran fiksu saatan olla, että en niitä kuitenkaan toisiinsa yhdistele. Yksi päivä ajattelin, että on se  Luojan lykky, ettei mulla ole toimivaa kameraa enkä osaa kuvia editoijja ja latailla, muuten saattaisin vielä tänne laitella mielikuvituksettomia päivän asukuviani. Niitä odotellessa :-)

Äsken nauratti kun avasin tämän bloggerin. Siellä mainostettiin uutta ulkoasua bloggeriin, jotta voisin keskittyä " laadukkaiden blogiviestien kirjoittamiseen". Millähän ne sen pystyvät takaamaan, kysynpä vain??!!

Syksyn satoa

Omenapuut notkuvat omenista, tietäisi vaan mitä niillä kaikilla tekee. Kaikille halukkaille tuttaville on niitä tarjoteltu ja tungettu mukaan. Ehkä hieman voisi kuoria ja keittää hilloksi. Kamalia määriä hilloja ja soseita ei kahden hengen taloudessa kuitenkaan mene.

Tänään oli työsähköpostissa viesti yhdeltä ohjaajaopettajalta, joka kartoitti lopputyön tilaa ja vaihetta. Vastasin, että vaiheessa on! Olen viime päivinä jopa innostunut hieman sitä tekemäänkin ja on jonkinlainen näkemys, kuinka vien sitä eteenpäin. Sanoisin, että tämä on suorastaan positiivista. Ehkä kannatti kypsytellä asiaa ja viettää kesä ajattelematta koko asiaa ja nyt aloittaa työn tekeminen uudella innolla. Kun inspiraatioa on ollut näinkin tiukassa, kannattaa lopptyötä tehdä aina kun vähänkin siltä tuntuu. Mikään hengen hätä ei  tässä ole, koska lopputyön  tekemiseen ja valmistumiseen on vielä reilu vuosi aikaa. Lohdullista sinänsä. Olen kuitenkin tehnyt itselleni suunnitelman, että jos keväällä saisin sen palautettua ja seminaarissa esitettyä. Olisi kiva saada todistus keväällä pojan kanssa samaan aikaan. Olisi oikein kunnolla aihetta juhlaan.

Viime kirjoituksessa kaipailin vauhtia laihdutusprojektiin. Vanha sanonta "varo mitä toivot, se saattaa toteutua!" toteutuikin jossain määrin, mutta ihan eri lailla kuin olin suunnitellut. Loma menikin vatsakipuja potiessa ja miettiessä, mikä sinne mahaan on pesiytynyt. Ilmeisesti kaikki kesken olevat projektit, stressin laukeaminen loman alettua sekä liian nopeat ruokaaineiden muutokset aiheuttivat kivuliaan, ärtyneen paksusuolen. Nyt sitten palaillaan takaisin kuitupitoiseen ravintoon (kaurapuuro, ruisleipä). Heikkovatsaiselle sopii tylsä ja rauhallinen arki, sitä ei tarvii opetella, se on meikäläisen normielämää. Mutta liian kauan ei kuitenkaan kannata kerralla istua paikallaan, vaan liikuntaa pitää harrastaa sopivasti. Toistaiseksi laihdutusprojekti on nyt tauolla ja keskityn täysillä tähän lopputyöprojektiin!

Se alkoi vihdoinkin

Se odotettu loma alkoi vihdoinkin tänään! Neljä viikkoa low lifeä ilman ajatustakaan työstä. Sää ei tosin ole lupaava, mutta säätila taitaa enemmän olla mielentila!

 Laitan tähän viime viikonloppuna kotipihalla otetun kuvan. Kuva liittyy muuhun kuin säätilaan.  Kuvan viesti lienee, että onpahan tätä rasvaa kertynyt aikamoiseksi pelastusrenkaaksi keskivartaloon (oikeasti sitä rasvaa on levinnyt kyllä tasaisesti joka puolelle kehoa). Tähän ongelmaan ei näköjään ole ratkaisu, että katsoo Suurta Pudottajaa telkusta säännöllisesti. Jos olisi, niin aikamoiset tulokset olisi jo näkyvissä. Jotain muuta pitäisi keksiä. Kun tuo lopputyöprojekti ei ota tulta alleen, niin jos tämä toinen eli laihdutusprojekti innostaisi. Kesällä onneksi tuo salaattipuoli maistuu ja hyviä, kotimaisia raaka-aineita löytyy ruuanlaittoon. Viime kesänä aloitettu karkkilakkokin pitää varsin hyvin. Tässä tapauksessa karkiksi ei lueta tummaa suklaata, jota silloin tällöin napsin itseni palkitsemiseksi. Yhden kerran olen repsahtanut, tässä pari viikko sitten. Ostin kauppareissulla karkkipussin, jolle tuli sitten hintaa yli 100 egeä, kun takahammas lohkesi. Tulevaisuudessakin näin huonohampaisen kannattaa kiertää kaukaa karkkipussit ja irtokarkit ja palkita itsensä vähemmän vahingoittavalla syömisellä. Ja vaikka hampaat kestäisivätkin makean syömisen, niin kroppa ei kestä enää lisää kiloja! Nyt ei ole painon kanssa kuin yksi suunta ja se on alaspäin!

Kipot ja kattilat

Eilen oli taas perinteiset Opan pihamyyjäiset. Kävin iltapäivällä töiden päätteeksi tarkastelemassa valikoimaa, enkä tänääkään vuonna päässyt pois ilman kassillista kaikkea tarpeellista. Tulee kerran vuodessa päivitettyä talouden kattilat ja paistinpannut. Ostin pari erilaista paistinpannua,toinen niistä korkealaitainen Valu-wokkipannu ja kolme kattilaa, joista pienimmät jää omaan talouteen. Tyttärelle ostin 5 litran haudekattilan, jolla kätevästi keittää maitopohjaiset puurot, kiisselit ja kastikkeet ja sulattaa vaikka suklaan.

Kesälomaan on vielä kaksi viikkoa ja odotan lomaa todella paljon. Mitään suuria matkasuunnitelmia ei neljän viikon varalle ole, enemmänkin remonttia ja normaaleja lomarutiineja. Perinteisesti lomalla olemme hankkineet talven polttopuut ja vieneet varastoista ja pihalta muutaman kärryllisen jätettä kaatopaikalle. Tänä vuonna olemme miettineet piipahtamista ruotsalaisessa kalustejätissä. Pari hyllystöä olen katsellut jo valmiiksi, jotka voisin kotiuttaa meille.

Remonttia olisi reilusti, pitää vaan katsoa, mitä jaksaa tehdä. Eteinen valmiiksi = lattian hionta ja maalaus, seinien tapetointi, katon maalaus ja listojen asennus. Tarkoitus olisi koko alakerran lattiat hioa ja maalata ja samalla laittaa olohuoneeseen uudet tapetit. Sen jälkeen voisi olohuoneen tuunata uuteen järjestykseen ja tyhjentää ylimääräisistä huonekaluista. Ja uneksin tietysti siitä terassista, jota ollaan viimeset 10 vuotta puhuttu rakentavamme ja edelleen se on vain meidän unelmissamme ja mielikuvituksissamme. Olisi ihana kesäaamuisin juoda aamukahvit aurinkoisella terassilla!

Yksi suunnitelma saatiin kuitenkin toteutettua. Perustettiin pieni peruna- ja mansikkamaa tontin takalaidalle toukokuussa. Ensimmäiset luomumansikat omasta puutarhasta on saatu ja olivatkin tosi makeita. Omia, uusia perunoita saataneen parin viikon päästä. Päätettiin jo, että laajennetaan "viljelyä" vielä toinen mokoma, tehdään parimetrisistä penkeistä puolet pidempiä, kun siihen on mahdollisuus. Nyt penkkien takana on vain ryteikköä, jossa kasvaa väinönputkea ja poksukukkaa eli palsamia, jotka leviää kulovalkean tavoin. Lupasivat tälle päivälle aurinkoa, joten pitää kitkeä rikkaruohot viljeyspenkkien ympäriltä ja samalla siistiä kukkapenkkejäkin.

Hitaasti, mutta varmasti

Eilen kävin ensimmäistä kertaa ohjaajan kanssa juttelemassa lopputyöstä. Vaikka homma on ollut vireillä jo ensimmäisen opiskeluvuoden syksystä, kovin paljon mielenkiintoa siihen ei kellään koulun puolelta ole ollut. Ehkä jotkut saavat tehtyä lopputyönsä ilman suurempaa valvontaa ja ohjausta, mutta ainakin itse kaipaan hieman tsemppausta ja takapuolelle potkimista. Nyt kun ohjaava opettaja vaihtui, alkoi tapahtua. Hän oli lukenut lähettämäni tekeleen, joka lähinnä oli jonkinlainen sisällysluetteloversio. Keskustelumme ei oikeastaan hirveästi sivunnut itse tekelettä, vaan puhuimme koko aihealueesta laajemmin ja kerroin taustoistani ja valinnoistani. Tosin hän kysyi otsikkoani sana sanalta ja niiden merkitystä lopputyöhön. Ensimmäinen sana kuulema rajaa työn aika suppeaksi, sekö oli tarkoitus. Jäin sitä miettimään. Kerroin menneestä projektistani ja tarkoituksesta sen dokumentointiin opinnäytetyössäni. Siiitä kehkeytyy hyvä keskustelu ja ehkä siinä heräsi ajatus, että voisin hyödyntää sitä tietoa ja kokemusta laajemmin, koska sellaista ei paljon ole kellään tässä valtakunnassa. Se voisi olla muillekin opiksi. Oikeastaan aika moni muukin on ehdotellut sitä suoraan tai rivien välissä. Tekisin teoriasta enemmän ymmärrettävää. Mitä pitäisi tehdä, miten tehdä ja missä ovat kompastuskivet. Enhän minä mikään profeetta ole eikä näihinkään mitään yksiselitteistä totuutta ole, kertoisin, mitä asia tarkoittaa käytännön tasolla omassa työssäni. Ohjaaja sanoi, että tällaisten asioiden osaajille tulee tulevaisuudessa yhä enemmän kysyntää. Sitä odotellessa :-)

Nyt kun aloin kirjoittaa aihetta hieman laajemmin ja eri näkökulmasta, se vaikuttaakin varsin mielenkiintoiselta. Aloitin aiheen käsittelyn aika kaukaa ja filosofisista kysymyksistä, joten mielenkiinnolla odotan, mikä koko homman lopputulema on :-) Se saattaa käsitellä organisaatiomme ja sen yhtä rekisteriä tai sitten jäädä jollekin paljon yleisemmälle tasolle. Sitäkään en tiedä, onko jo kirjoittamistani 15 sivusta tai osastakaan siitä hyödynnettävää tekstiä. Uskoisin, että jossain vaiheessa pääsen siihen SÄHKE2-normiinkin, mutta saattaa olla, ettei sitä löydy otsikosta :-) Sovimme ohjaajan kanssa, että palautan tekstiä tiettyyn päivään mennessä ja seuraavalla viikolla siitä hieman keskustelemme. Tämä sopii mulle loistavasti. Onneksi sentään ei ollut sivumäärä vaateita, mutta voisin kuvitella että 10-20 sivua voisi olla aika hyvä määrä. Sen eteen kyllä joutuu jo kirjoittamaan ja tutkimaan taustamateriaalia. Onneksi nyt on jonkinlainen inspiraatio päällä. Kerroin ohjaajalle, että suurin motivaationi on, että valmistun tänä vuonna, mielellään heti alkusyksystä! Siinä on haastetta kerrakseen!

Uusi ohjaaja sanoi, että hän katsoo enemmän eteenpäin kuin taakse. Ja pääsin koekaniiniksi, olen ensimmäinen hänen ohjattavansa ainakin meidän laitoksessa. Olen kuitenkin aika luottavaisin mielin hänen suhteensa.

12.5 menen seminaariin seuraamaan, kuinka nyt keväällä valmistuvat lopputyönsä esittävät. Tässä joukossa on vain yksi omasta ryhmästäni valmistumassa. Ehkä syksyllä sitten on suuri rynnistys. Ymmärtääkseni tässä valmistuvissa ovat muut edelliseltä kurssilta, eli jo kaksi vuotta ennen meitä aloittaneita. Tällainen seminaarin seuraaminen on hyväksi opiksi itselle, tietää mitä siellä seminaarissa odotetaan ja miten esitellä asiansa.

Laskiaissunnuntai, lakeutuminen suureen paastoon

Ortodoksinen suuri paasto alkaa huomenna 20.2. ja päättyy pääsiäislauantaina 7.4. Viime vuosina olen jonkinlaista paastoa noudattanut ennen pääsiäistä ja niin aioin tehdä tänäkin vuonna. Syyskausi meni Jouluun saakka täysin karkittomana ja tammikuu vähällä sokerilla, joten ruokapuoli ei liene ongelma. Perinteisessä paastossa luovutaan punaisesta lihasta sekä maitotuotteista ja kananmunista, mutta kala-ja hedelmäallergisena aion kasvisten lisäksi pitää maitotuotteet mukana. Ja alkoholin nauttiminen on paastoaikaan kiellettyä. Näin etukäteen mietittynä paasto sisältää hiilareita leivän, puuron, perunan ja pastan muodossa, mutta tarkoitus on syödä paljon erilaisia kasviskeittoja ja salaatteja! Ja hienointa on, että muukin perhe aikoo noudattaa kanssani paastokautta!Yleensä paastoon laskeutuminen alkaa hitaati jo edellisellä viikolla, mutta meillä on tänään ollut kamala mässäilypäivä, kun kaikki kaapissa olevat herkut pitää syödä paaston alta pois. Tänään siis vielä herkutellaan laskiaspullilla,suklaalla, valkkarilla ja poronkäristyksellä. Suuri paasto päättyy siis 7.4. ja meillä se päättyy juhlallisesti ja riehakkaati, koska esikoinen täyttää juuri sinä päivänä 25-vuotta! Odotamme suuria juhlia!!!

Vaikka meillä paasto on lähinnä mässäilystä kieltäytymistä ja pitäytymistä yksinkertaisissa ruokavaliossa, paastolla on kristillisessä mielessä syvempi tarkoitus. Ehkä tällainen maallikko voisi välillä ajatella, olisiko elämällä syvempiä arvoja kuin omaisuuden ja turhan tavaran haaliminen ja voisiko vielä jotenkin kasvaa ihmisenä. Toisaalta elämä on tällä hetkellä hyvin, en halua mitään kummallista tai tarvitse mitään sen ihmeellisempää. Ehkä iän myötä on alkanut ymmärtää elämän rajallisuuden ja sen, että elämä on tässä ja nyt ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia.

Töissä on kiireellistä, saatiin suuri tietomäärä syötettyä rekisterihin. Ensi viikolla ajettelin pitää vapaapäivän, jos vähän saisi lopputyötä tyrkättyä eteenpäin. Jos meinaa keväällä valmistua, aikaa on kaksi kuukautta saada jotain aikaseksi. Ehkä kevyemmän ruokavalion myötä löytyy lisäenergiaa iltaisin ja viikonloppuisin laittaa lopputyö kasaan!